Hengähdyksiä-blogi
-
Ympäristötoivo syntyi surun saattelemana
Yhteyden saaminen ympäristötoivoon on ollut tärkeä kokemus. Toivo on jotain, jota haluan vahvistaa ja jota kohti pyrin. Itselleni on luontaista etsiä toivoa uutisista, keskusteluista ja kirjoituksista. Toivon synnyttäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista eivätkä samat asiat puhuttele kaikkia. Muistan hyvin hetken, jolloin tulin ensimmäisen kerran tietoiseksi ympäristötoivosta. Siihen ei vaikuttanut saamani uusi tieto, eikä se, että
-
Auttavatko ympäristötunteet?
Pohdin aiemmin sitä, miten ympäristötunteet eivät jätä minua rauhaan. Tunnemme ympäristöä, luontoa, ilmastonmuutosta ja luontokatoa kohtaan monenlaatuisia tunteita. Toisinaan pyrimme yksinkertaistamaan vähän liikaakin, kun puhumme tunteista. Tunteita voidaan hahmottaa myönteisinä ja kielteisinä, miellyttävinä ja epämiellyttävinä, hyvinä ja pahoina. Ympäristötunteet -kurssilla huomasin ajattelevani, että myös näistä tunteista saatetaan toisinaan puhua yksinkertaistaen, ikään kuin olisi ”hyviä tunteita”,
-
Ympäristötunteet eivät jätä minua rauhaan
Olen viettänyt kuluneen vuoden aikana paljon aikaa pohtien suhdettani luontoon ja ympäristöön. Suuri osa ajasta kului kirjoittaessani hiljattain ilmestynyttä kirjaan Luonnon hengitys – Kehollinen matka vuodenkiertoon. Kirjan viimeistelyn aikoihin ilmoittauduin muutamille kursseille eri opinahjoissa. Aloitin Luontoperustainen hyvinvointi -kurssilla Turun yliopistossa. Sieltä jatkoin Seinäjoen AMK:n Green Care -palvelut ja -yrittäjyys -koulutukseen. Viimeisin kurssini on ollut Panu
-
Veden kieli tunteissa ja suhteissa
Kun kirjoitin Luonnon hengitys -kirjaani viime kesänä ja syksynä, olin viikko kaupalla epätavallisen huokoisessa ja janoisessa tilassa, alttiina lehtikirjoituksille, televisio-ohjelmille, artikkeleille, kirjoille ja ihmisten puheille. Näin ja kuulin kaikkialla jotain, joka liittyi aiheeseeni. Se oli inspiroivaa, mutta toisaalta aika kuormittavaakin. Tiedostin, että jonnekin pitää laittaa piste, eikä koko universumia voi syleillä. Lähetettyäni käsikirjoituksen tilanne hieman
-
Talven keskikohta
Uusi odotuttaa itseään Alkuvuosi ei ole vain uuden alkua, vaan vuodenkierrossa oleva välitila. Kevät ja kasvu antavat vielä odotella itseään. Kun mikään ei oikein alakaan, keskeneräisyys tuntuu lähes käsin kosketeltavalta. Joillekin se tuottaa pettymyksen – kun uusi ei ihan vielä alkanutkaan ja pysähtyneisyys vain jatkuu. Sen sijaan, että ihminen olisi kokemuksesta oppinut tämän ja muistaisi
-
Riittävän hyvää joulua!
Ihana, kamala joulu – miksi joulu herättää niin paljon tunteita? Joulu on monille vuoden tärkein juhla, mutta yhtä monelle myös vaikein. Jo lokakuussa alkava joulusesonki koristeluineen ja kaiuttimista yllättäen soivine joululauluineen voi nostaa pintaan tunteita, joita ei muulloin tule kohdanneeksi. Joulu koskettaa syvältä – joskus hellästi, joskus kipeästi. Elämäntilanteet eivät kysy kalenteria. Jos parisuhde on
-
Pimeän ylistys
Olen kirjoittanut aiemmin suhteestamme pimeään – siitä, miten pimeän pelko usein juurtuu varhaisiin kokemuksiin ja miten hermostomme kantaa näitä muistoja vuodenaikojen vaihtuessa. Tällä kertaa haluan katsoa pimeyttä toisesta suunnasta, ei niinkään pelon tai oireiden, vaan rytmin, levon ja mahdollisuuden näkökulmasta. Syksyn tullen olen aina tuntenut helpotusta – vihdoinkin saa vain olla. Olen kuitenkin seurannut läheltä
-
Kokonaisia kohtaamisia
Fyysinen, psyykkinen vai psykofyysinen? Oma kiemurainen urapolkuni johti fysioterapeutista psykologiksi ja psykoterapeutiksi. Ajattelin ensin tehdä totaalisen ammatinvaihdoksen fyysisestä työstä mielenterveyden pariin – kunnes aloin ihmetellä, voikohan kehoa ja mieltä jollain lailla yhdistää tulevassa psykologin työssä. Malleja ei juuri ollut tarjolla. Ensimmäinen yhdistämisen areena oli Hengityskouluohjaajakoulutus, samaan aikaan puursin gradua somatisaatiohäiriön parissa. Kummankin vaikutus psykologin urani
-
Suhde pimeyteen
Vaikeus sietää pimeää Monet inhimilliset ongelmat toistuvat vuodesta toiseen samoihin vuodenaikoihin. Loka-marraskuussa varsin moni hakee apua laskeneen mielialan, ahdistuneisuuden, kaamosmasennuksen, väsymyksen tai vetätämättömyyden vuoksi. Osa tuo esille suoraan sen, että pimeää vuodenaikaa on vaikea sietää ja kokemusta on vaikea käsitellä. Pimeys tuntuu kamalalta, eikä kokemukseen synny uteliasta ja ihmettelevää suhdetta. Jokunen vuosi sitten Turun sanomien
-
Hengityskirjat
Matka hengityskirjojen kirjoittamisen ja julkaisemisen kanssa on ollut pitkä. Aloitimme hengitys -aiheisen teoriakirjan kirjoittamisen vuoden 2006 lopulla. Kokoonnuimme joka viikko usean vuoden ajan keskustelemaan kirjasta hengityskoulun kehittäjän, liikuntaterapeutti Maila Sepän työhuoneelle. Mailan ja minun lisäksi työryhmään kuului erikoispsykologi Päivi Lehtinen ja Tiina Törö, joka vastasi muun muassa kirjan visuaalisesta asusta. Ensimmäisinä vuosina mukana oli myös
Minna Martin
045 677 5599
minna.martin@outlook.com
Hengittävä mieli Oy
Y-tunnus: 2675985-9
Uusimmat blogitekstit
- Ympäristötoivo syntyi surun saattelemana
- Auttavatko ympäristötunteet?
- Ympäristötunteet eivät jätä minua rauhaan
- Veden kieli tunteissa ja suhteissa
- Talven keskikohta
- Riittävän hyvää joulua!
- Pimeän ylistys
- Kokonaisia kohtaamisia
- Suhde pimeyteen
- Hengityskirjat