Tarjoan työnohjausta ensisijassa terveydenhuoltoalan ammattihenkilöille.

Työnohjaus tarjoaa psykoterapeutille ja muille ammattihenkilöille areenan reflektoida, mitä omalla vastaanotolla tai työssä tapahtuu, millaisia toimintatapoja ja tekniikoista käyttää, millaisia tunteita ja tuntemuksia työskentely herättää ja miten omat kokemukset vaikuttavat potilas-, asiakas- tai oppilassuhteeseen. Työnohjauksessa pyritään saamaan kosketusta mahdollisimman laajasti työnohjauksen suhdekirjoon. Työnohjauksessa voidaan siis tarpeen tullen huomida myös ammatillisen kehityksen vaihe, ammatti-identiteetin kehitys, työssä jaksamisen kysymyksiä ja pohtia ammatilliseen yhteisöön integroitumisen kysymyksiä.

Työnohjaus voi olla osa psykoterapiakoulutusta, jolloin se syventää teoriaopiskelua ja kliinisessä potilastyössä oppimista. Oman käyttöteorian sisäistäminen ja viitekehyksen interventioiden harjoittelu on usein pitkäaikainen ja aikaa vievä prosessi. Työnohjaus tarjoaa tähän hyvän oppimisen areenan. Oppimisen tukena voidaan käyttää videoita ja äänitallenteita.

Valmistuneella psykoterapeutilla työnohjaus on olennainen osa ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä sekä työssäjaksamisen tukemista. On suositeltavaa, että työnohjaus jatkuu koko ammattiuran ajan. Työnohjaus voi olla merkityksellistä erityisesti erilaisissa ammatillisen uran käännekohdissa, esimerkiksi työpaikan vaihdon, oman elämänmuutoksen, oman sairastumisen tai eläkkeelle jäämisen yhteydessä. 

Työnohjauksen tärkeä tehtävä on lisätä kokonaisvaltaisesti ohjattavan taitoja, hyvinvointia ja mielentämiskykyä. Yksilöllisistä tavoitteista sovitaan työnohjauksen alussa ja kuluessa, ja työnohjauksen hyötyä arvioidaan yhdessä riittävän usein.

Työnohjaus voi olla yksilöllistä tai toteutua pienemmässä tai isommassa ryhmässä. Työnohjauskerran kesto ja tapaamiskertojen tahti sovitaan tapauskohtaisesti ja muutoksia näihin voidaan tehdä matkan varrella.

Koulutuksiin liittyvään työnohjaukseen liittyy vaatimus työnohjauksen tuntimäärästä, kestosta ja hoidettavien potilaiden määrästä ja hoitoprosessien pituudesta. Työnohjattava pitää tällöin itse kirjaa siitä, että nämä vähimmäisvaatimukset täyttyvät. 

Miksi ryhmätyönohjausta? Erityisesti koulutusten yhteydessä suositellaan ryhmätyönohjausta. Ryhmässä oppii paljon myös toisten tavoista tehdä työtä ja toisten potilaiden muutosprosessista. Samalla tällaisessa prosessissa on mahdollista rakentaa omaa, yksilöllistä tapaa tehdä työtä. Hyvin toimivassa työnohjausryhmässä työskentely on koko ajan aktiivista kaikille osallistujille. Ryhmän jäsenet voivat tarjota ohjausvuorossa olevalle tukea, ideoita ja omia kokemuksiaan peilauspinnaksi. Aktiivisen ryhmätyöskentelyn luonteen vuoksi koulutuksissa lasketaan kaikki käytetyt ryhmätyöskentelyn tunnit koulutuksen edellyttämään tuntimäärään. Näin ollen ryhmässä vaadittavat tunnit karttuvat nopeammin kuin yksilökäynneillä ja työnohjausprosessi tulee kokonaisuudessaan kävijälle edullisemmaksi.

Miksi työnohjauksessa kannattaa keskittyä rajattuun määrään asiakastapauksia tai aiheita? Toisinaan työnohjattavilla voi olla iso tarve jakaa työnohjauksessa monen haasteellisen potilastapauksen etenemistä. Kun huomaa tarpeen olevan suuri, on hyvä tarkistaa, onko työnohjausta tarpeeksi usein. Jos pyrkii mahduttamaan liian paljon asioita tapaamiseen, ei yleensä saa ohjauksesta niin paljon kuin keskittyessä pienempään asiakokonaisuuteen. Syventyminen ja keskittyminen palvelevat usein sekä omaa oppimista että tunnetyöskentelyä.

Työnohjauseen on tärkeä valmistautua. On hyvä hahmottaa, mihin toivoo apua, tukea ja vastausta, mikä on tapaamiskerran tavoite tai fokus, millaiseen ongelmaan on törmännyt, mikä askarruttaa, millaiset vastatunteet ovat olleet haasteellisia itselle jne. Työnohjaajalta ei välttämättä saa valmiita vastauksia, mutta mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan oman työn solmukohtia.

Työnohjauksessa voivat painottua psykofyysisten työskentelytapojen ohjaus. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että työnohjattavalla on tähän perusvalmiuksia, hän on osallistunut johonkin psykofyysiseen koulutukseen ja aloittanut sen pohjalta psykofyysisten käytänteiden tuomisen auttamistyöhönsä. Työnohjauksessa saa tällaiseen työskentelyn haltuunottoon ohjausta, tukea ja lisävirikkeitä. On hyvä huomioida, että työnohjaus ei ole koulutuksellinen areena, vaikka työnohjauksessa toki on usein myös pedagogisia elementtejä. Psykofyysiseen lähestymistapaan kannattaa ensin hankkia perusvalmiuksia ja vasta sen jälkeen hakeutua työtapaa tukevaan työnohjaukseen. Muutoin riskinä on, ettei psykofyysisyys auttamistyössä kuitenkan ala elää, myöskään työnohjauksen vuorovaikutuksessa. Työnohjaus ei voi korvata koulutusta.