Hengittävä mieli

Menu

Suhde pimeyteen

Vaikeus sietää pimeää

Monet inhimilliset ongelmat toistuvat vuodesta toiseen samoihin vuodenaikoihin. Loka-marraskuussa varsin moni hakee apua laskeneen mielialan, ahdistuneisuuden, kaamosmasennuksen, väsymyksen tai vetätämättömyyden vuoksi. Osa tuo esille suoraan sen, että pimeää vuodenaikaa on vaikea sietää ja kokemusta on vaikea käsitellä. Pimeys tuntuu kamalalta, eikä kokemukseen synny uteliasta ja ihmettelevää suhdetta. Jokunen vuosi sitten Turun sanomien toimittaja haastatteli minua aiheesta Painaako syksyn pimeys päälle?

Pimeän pelko

Olen usein pohdiskellut sitä, miten suhteemme pimeyteen syntyy varhaislapsuudessa. On luonnollista, että pimeys aktivoi puolustusjärjestelmän – pimeän pelko on varmaan yleisimpiä lapsuudenpelkoja. Eräästä kirjasta luin vuosia sitten ajatuksen: ”Onnellisia ovat ne lapset, joilla on joku, jonka kanssa laittaa valot päälle ja katsoa yhdessä sängyn alle tai kaappiin – ettei siellä olekaan mörköä, eikä ole mitään hätää. Surullisin tilanne on niillä lapsilla, jotka jäävät pimeyden pelkonsa kanssa yksin ja jähmettyvät peiton alle vailla mahdollisuutta tukeautua toiseen.”

Jos pimeään ei voi tutustua, eikä sitä voi katsella yhdessä turvasta käsin, se voi jäädä merkitsemään uhkaa ja vaarallista tilaa, jotain hallitsematonta. Näin aikuisen hermojärjestelmä voi jäädä toistamaan lapsuuteen liittyvää uhkakokemusta.

Miten sitten luoda uteliasta ja turvallista pimeäsuhdetta lapsen kanssa? Tällaiset asiat voivat auttaa lasta kohtaamaan ja käsittelemään pimeän pelkoa:

  • Yhdessä sängyn alle katsominen, kun pelottaa
  • Lupa hakea turvaa yöllä
  • Peloista puhuminen ja niiden käsittely leikkimällä ja piirtämällä
  • Retki lähimetsään taskulamppujen kanssa
  • Tähtitaivaan katselu kirkkaana iltana
  • Elävän luontosuhteen solmiminen jo lapsena
  • Luonnossa liikkuminen ympäri vuoden

Pimeyden ylistys

Luin hiljattain Luonto -lehdestä kolumnin Pimeyden ylistys. Siinä tuodaan esiin turvan näkökulma pimeyteen. Vasta pimeyden tullen on monelle eläimelle turvallista uskaltautua ruuan hakuun pesän ulkopuolelle. Ihmiselle pimeyden ylistys tuo niin ikään vaihtoehtoisen näkökulman: meillä voikin itse asiassa olla pula pimeydestä, kun kaikkialla loistaa yhä enemmän valoja. Edes kotona on harvoin täysin pimeää yölläkään, kun erilaisten laitteiden pienet valot hohkaavat valoaan ympäristöön. Maaseudulla pitää mennä kauas asutuksesta, jotta läheisen kaupungin valot eivät valaise ympäristöä. Uhkaako untamme ja jaksamistamme lopulta enemmän liiallinen valolle altistuminen vai sietämätön pimeys? Ehkä pimeä onkin luonnonvara, jota meidän tulisi oppia vaalimaan.

Autonominen hermosto ja sopeutumiskyky

Yhtenä näkökulmana kaamosajan ongelmiin nähdään ajatus siitä, että myös ihminen, kuten monet muutkin eläimet, on herkkä valon määrän vaihtelulle. Joillakin yksilöillä ehkä perimästään johtuen on suurempia vaikeuksia sopeutua vallitseviin oloihin kuin toisilla. Toiset näyttävät kärsivän erityisen paljon vuoden lopun valon vähenemisestä, jotkut muut taas eivät tahdo sietää keväällä äkillistä valon määrän lisääntymistä. Joillekin siis marraskuu on synkitä aikaa vuodesta myös mielensisäisesti, toisilla taas huhtikuu on armottominta aikaa. Ajatellaan myös, että sopeutuminen ympäristöolosuhteisiin voi olla hieman vaikeampaa niillä, jotka eivät syystä tai toisesta ole voineet varhain omaksua kyllin toimivia stressin käsittelyn taitoja. Sopeutuminen herättää aina jossain määrin stressinsäätelymekanismimme.

On esitetty hypoteesi, että valon määrän väheneminen aktivoi autonomisen hermoston lamauttavaa osaa, eli vagushermon takajuostetta. Joillain eläimillä tämän autonomisen hermoston osan aktivoituminen saa eläimen vaipumaan horteeseen tai talviuneen. Onko kaamosväsymys ja -masennus kenties selitettävissä sillä, että ihmisenkin tulisi oikeastaan viettää pimeä aika vetäytymällä hieman enemmän levon kaltaiseen tilaan? Ehkei metsästäjä-keräilijä -lajin ole tarkoitettu olemaan aktiivinen ympäri vuoden? Luoko nykyinen elämäntyylimme ristiriidan, että pitäisi olla täydessä iskussa ympäri vuoden?

Voimmeko kuitenkin oppia vaikuttamaan autonomisen hermoston toimintaan – emmehän muutenkaan ole täysin hermostomme armoilla, vaan oppivaisia olentoja. Monet kertovat hyötyvänsä tällaisista asioista pimeänä ajanjaksona:

  • Kirkasvalohoito aamulla.
  • Kynttilänvalo illalla.
  • Lupa vetäytyä sohvan nurkkaan lukemaan tai katsomaan lempisarjaa.
  • Kevyt liikunta ja ulkoilu erityisesti valoisaan aikaan.
  • Kehon ravistelu, venyttely, hyppely ja muu aktivointi.
  • Raikas ilma ja luonnonvalo.
  • Riittävä rentoutuminen ja palautuminen mieluisilla tavoilla.
 
Opittu suhtautuminen
 
Aloin jälleen pohtia suhdettamme vuoden lopun pimeään jaksoon, kun aihepiiri nousi asiakaskäynneillä esille lokakuun tullen. Huomaan, että pimeään jaksoon suhtautumisessa on jotain kollektiivista. Ikään kuin olisimme oppineet suhtautumaan pimeään pelkästään inhottavana asiana – ongelmana on siis pimeys, eikä oma suhtautuminen siihen.
 
Pimeän taidot
 
Mitä, jos voisimme omaksua sellaiset pimeäntaidot, jossa osaisimme tulla toimeen vuodenaikojen vaihtelun kanssa ja hyväksyä valon ja lämpötilan muutokset, emmekä taistelisi vallitsevia olosuhteita vastaan? Helsingin sanomien toimittaja pohtii kolumnissaan suhdetta kylmyyteen. Hän kertoo luulleensa aiemmin olevansa paleleva ihminen, kunnes tajusi, että ongelma olikin oma taito pukeutua sään mukaisesti. Kasvimaailmakin pyrkii sopeutumaan valon määrän vähenemiseen ja lisääntyvään kylmyyteen. Voisimmeko oppia kasveilta ja muunlajisilta elämiltä jotain? Löytyisikö tällaisesta uteliaasta ajattelusta ratkaisua pimeäsuhteen pulmiimme? 
 
Pohdi ja puntaroi
 
  • Miten voit oppia vaikuttamaan vireystilaasi, sekä rauhoittamaan että vireyttämään itseäsi?
  • Miten voit vaikuttaa mielialaasi?
  • Mikä luo sinulle turvallisuuden tunnetta elämässä yleensä, entä pimeässä?
  • Mikä voisi herättää uteliaisuutesi pimeää kohtaan? Kenen kanssa voisit jakaa näitä kokemuksia?
  • Mitä voit tehdä pimeän turvin? 
  • Mistä voit nauttia pimeänä aikana?
  • Miten voisit parantaa luontosuhdettasi?
  • Miten voit löytää uudenlaista tai toimivaa suhdetta valaistukseen?

Ehkä löydät itse toimivampia kysymyksiä tai näkökulmia oman pimeäsuhteesi tutkimiseen.