Pohdin ympyrän, spiraalin ja mandalan merkitystä jo kirjoittaessani vuosi sitten kirjaani Luonnon hengitys – kehollinen matka luonnonkiertoon. Labyrintti ja jatulintarha tuntui siksi luontevalta jatkolta, kun lähdimme suunnittelemaan Helposti särkyvää seminaaria. Seminaarissa labyrintti ja jatulintarha ovat esillä erilaisilla tavoilla. Haluan kutsua osallistujat tutkimaan pienikokoisen labyrintin tekemiseen ja luonnonmateriaalien käytön hyödyntämistä siinä.
Kun katsoo ympärilleen luonnossa, alkaa huomata muotoja, jotka toistuvat hämmästyttävän monissa mittakaavoissa.
Veteen putoava pisara synnyttää kehän. Puun vuodet asettuvat renkaiksi. Saniaisen lehti kiertyy spiraaliksi, samoin monet simpukankuoret. Kukan terälehdet järjestyvät keskuksen ympärille. Joen uoma mutkittelee maiseman halki, sienien ja korallien pinnoille syntyy sokkelomaisia rakenteita.
Ympyrä, spiraali, mandalamainen säteittäisyys ja labyrinttimainen mutkittelu eivät siis ole vain ihmisen keksimiä koristeita. Kohtaamme niiden kaltaisia muotoja jatkuvasti ympäröivässä maailmassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat meille niin tutuilta.
Ympyrä edustaa rajaa ja kiertoa
Ympyrässä ei ole alkua eikä loppua. Se sulkee sisäänsä tilan ja erottaa sen ympäristöstä, mutta samalla se kertoo jatkuvuudesta ja kierrosta.
Luonnossa ympyrän ja kehän kaltaisia muotoja löytyy kaikkialta: veden renkaista, puiden vuosirenkaista, kukista, marjoista, auringosta ja kuusta. Myös elämä hahmottuu meille kiertoina. Päivä vaihtuu yöksi, vuodenajat seuraavat toisiaan, hengitys kulkee sisään ja ulos.
Kun ihminen piirtää ympyrän tai rakentaa kivistä kehän maahan, hän tekee jotakin hyvin yksinkertaista: rajaa tilan. Tämän sisällä on jotakin, tuon ulkopuolella jotakin muuta. Ympyrän, piirin muotoon hakeutuminen on ihmisille tasa-arvoisin muodostelma. Kautta historian on kokoonnuttu piiriin tulen ympärille, käräjille ja työssäni esimerkiksi koulutukseen tai ryhmäterapiaan.
Spiraali on liikettä, joka palaa, mutta ei samaan paikkaan
Spiraali muistuttaa ympyrää, mutta siinä on mukana suunta. Se kiertyy sisäänpäin kohti keskustaa tai avautuu keskustasta ulospäin.
Luonnossa spiraaleja ja kierteitä näkyy esimerkiksi saniaisissa, kävyissä, siementen järjestymisessä, simpukankuorissa ja köynnösten liikkeissä. Spiraaliin sisältyy kasvun tuntu: jokin laajenee, avautuu, vetäytyy tai kiertyy suojaan.
Ehkä siksi spiraali tuntuu myös niin osuvalta elämän ja oppimisen vertauskuvalta. Palaamme usein samojen kysymysten äärelle, mutta emme koskaan aivan samaan kohtaan. Aikaa on kulunut ja me olemme muuttuneet.
Mandala – keskus ja sen ympärille järjestyvä maailma
Sanskritin sana mandala tarkoittaa ympyrää tai kehää. Mandaloita tunnetaan erityisesti hindulaisista ja buddhalaisista perinteistä, mutta keskuksen ympärille järjestyviä muotoja voidaan nähdä myös luonnossa.
Kukan rakenne, lumihiutale tai ylhäältä katsottu kasvin lehtiruusuke voi tuoda mieleen mandalan. Katse löytää keskuksen ja alkaa seurata siitä ulospäin avautuvaa järjestystä. Myös ihminen tekee tällaisia muotoja. Kivistä, kukista, lehdistä, oksista ja simpukoista syntyy kuin itsestään keskuksia, kehiä ja säteittäisiä kuvioita.
Miksi niiden rakentaminen tuntuu joskus rauhoittavalta? Ehkä siksi, että samalla kun kädet järjestävät ulkoista maailmaa, myös sisäinen maailma saa hetkeksi muodon.
Labyrintti – muoto, johon voi astua
Labyrintti eroaa muista näistä muodoista ratkaisevalla tavalla. Ympyrää, spiraalia tai mandalaa voi katsella ulkopuolelta. Labyrintti kutsuu kulkemaan. Polku kääntyy ja kaartuu. Välillä se vie kohti keskustaa, sitten näyttääkin vievän siitä poispäin. Kulkija ei näe koko matkaa samalla kertaa. Juuri siinä saattaa piillä labyrintin kiehtovuus.
Sen voi piirtää paperille, rakentaa pienoiskoossa pöydälle tai ikkunalaudalle, tehdä puutarhaan tai muodostaa kivistä, kävyistä ja oksista luonnon keskelle. Pientä labyrinttia voi seurata sormella. Suureen voi astua koko kehollaan. Silloin muoto ei ole enää vain kuva, siitä tulee matka.
Mielissämme luonnon muodot alkavat muuttua psykologisiksi kuviksi. Ympyrä voi tuntua rajalta ja suojalta, spiraali kasvulta ja muutokselta, mandala järjestymiseltä ja labyrintti matkalta, jonka määränpäätä emme vielä näe.
Mikä kiehtoo ympyrässä, spiraalissa, mandalassa ja labyrintissä?