Category: Vuodenkierto
-
Talven keskikohta
Uusi odotuttaa itseään Alkuvuosi ei ole vain uuden alkua, vaan vuodenkierrossa oleva välitila. Kevät ja kasvu antavat vielä odotella itseään. Kun mikään ei oikein alakaan, keskeneräisyys tuntuu lähes käsin kosketeltavalta. Joillekin se tuottaa pettymyksen – kun uusi ei ihan vielä alkanutkaan ja pysähtyneisyys vain jatkuu. Sen sijaan, että ihminen olisi kokemuksesta oppinut tämän ja muistaisi…
-
Pimeän ylistys
Olen kirjoittanut aiemmin suhteestamme pimeään – siitä, miten pimeän pelko usein juurtuu varhaisiin kokemuksiin ja miten hermostomme kantaa näitä muistoja vuodenaikojen vaihtuessa. Tällä kertaa haluan katsoa pimeyttä toisesta suunnasta, ei niinkään pelon tai oireiden, vaan rytmin, levon ja mahdollisuuden näkökulmasta. Syksyn tullen olen aina tuntenut helpotusta – vihdoinkin saa vain olla. Olen kuitenkin seurannut läheltä…
-
Suhde pimeyteen
Vaikeus sietää pimeää Monet inhimilliset ongelmat toistuvat vuodesta toiseen samoihin vuodenaikoihin. Loka-marraskuussa varsin moni hakee apua laskeneen mielialan, ahdistuneisuuden, kaamosmasennuksen, väsymyksen tai vetätämättömyyden vuoksi. Osa tuo esille suoraan sen, että pimeää vuodenaikaa on vaikea sietää ja kokemusta on vaikea käsitellä. Pimeys tuntuu kamalalta, eikä kokemukseen synny uteliasta ja ihmettelevää suhdetta. Jokunen vuosi sitten Turun sanomien…
-
Hengityksen vuodenajat
Hengityksen rytmi, alati elävänä ja muuntuvana, on saanut minut pohtimaan yhteyttä luonnon ja erityisesti vuodenaikojen elävään, muuttuvaan rytmiin ja toistuvaan kiertoon. Hengitämme tätä muutoksen sykliä koko olemuksellamme, vaikkakaan emme ole siitä aina kovinkaan tietoisia. Oman hengityksen rytmin, tunteiden vaihtelun, ajatusten virran, toiminnan suunnan, kehon aistien ja aistimusten äärelle pysähtyminen voi rikastua monella tavalla, kun luomme…