Hengittävä mieli

Hengityksen vuodenajat

Hengityksen rytmi, alati elävänä ja muuntuvana, on saanut minut pohtimaan yhteyttä luonnon ja erityisesti vuodenaikojen elävään, muuttuvaan rytmiin ja toistuvaan kiertoon. Hengitämme tätä muutoksen sykliä koko olemuksellamme, vaikkakaan emme ole siitä aina kovinkaan tietoisia. Oman hengityksen rytmin, tunteiden vaihtelun, ajatusten virran, toiminnan suunnan, kehon aistien ja aistimusten äärelle pysähtyminen voi rikastua monella tavalla, kun luomme samalla yhteyttä ympäröivän luonnon ja oman sisäisen luontomme kesken.

Luontoyhteydelle avautuminen voi auttaa meitä huomaamaan, että on olemassa meihin vaikuttava ympäröivä luonnonkierto ja tämän lisäksi ihmisen henkilökohtainen luonnonkierto – ja ne ovat pohjimmiltaan yhtä. Vuodenaikojen vaihtelu ei ole virhe, josta tulisi päästä eron, kuten ei myöskään tarpeiden ja tunnetilojen vaihtelu ei ole virhe, joka meidän tulisi poistaa. Työssämme törmäämme kuitenkin usein ihmisiin, jotka haluaisivat vapautua monista kokemuksistaan, sen sijaan, että pyrkisivät olemaan niiden kanssa ja kuuntelemaan, mitä kukin kokemus pyrkii meille opettamaan.

Elina Jokinen kirjoittaa kirjassaan Säröjen kauneus (2020) oman sisäisen tarinan merkityksestä ja sen yhteydestä vuodenaikojen kiertoon: ”Hyvä elämänhallinta ei tarkoita kykyä laatia täydellinen käsikirjoitus tai kykyä rakentaa täydellinen tarina. Sen sijaan järkevintä ja sielusi kannalta parasta, mitä voit tehdä, on tutustua sisäiseen vuodenkiertoosi”.

Hengityksen näkökulmasta tähän voi lisätä, että hengityksen äärellä emme pyri sen hyvään, täydelliseen hallintaan, vaan arvokkainta on tutustua omaan, pyhään hengityksen rytmiin ja tehdä siitä havaintoja eri yhteyksissä. Tällä kertaa havainnoimme itseämme vuodenaikojen ja luonnon kiertokulun inspiroimana.

Elina Jokinen jatkaa: ”Vuodenaikamallin taustalla on ajatus ihmisen ja luonnon yhteydestä. Sen taustaoletuksena on, että vuodenaikojen vaihtelu sopii kuvaamaan myös sisäistä todellisuuttamme, sillä myös se noudattaa omaa luonnollista rytmiään, jota emme voi määräämme enempää hallita.”

Omalta osaltaan mielen vuodenajat -vertauskuvan on tarkoitus auttaa ymmärtämään sisäisen tarinankerronnan lähtökohtia: kun oppii hyväksymään tunnetilojen vaihtelut osana itsessään olevaa luonnonkiertoa, ei tarvitse pelätä maailman olevan sortumassa, vaikka maa hieman vavahteleekin. Niin kuin luonto hengittää ja yhteyttää parhaan kykynsä mukaan elinkelpoisia olosuhteita syntymä–elämä–tuhoutuminen–kuolema -kierrossa, samalla me hengitämme parhaamme mukaan osana luontoa tässä samassa rytmisessä syklissä: sisäänhengitys–uloshengitys–tauko.

Uskaltautuaksemme ihmettelemään näitä yhteyden mahdollisuuksia tarvitsemme riittävän turvallisen kokemuksen maan kannattelusta, ettemme ala pelätä elämämme olevan sortumassa, joutumassa pois raiteiltaan silloin, kun maa, kallio allamme hieman vavahteleekin.

Suomalaisten luontosuhde on arvokas, sillä se perustuu kuuntelemiseen, katselemiseen, aistimiseen ja mukana elämiseen. Luonto itsessään on pyhä ja me olemme osa tätä pyhyyttä.

  • Luonto on aina olemassa ja valmiina auttamaan.
  • Luonto säilyttää, sisällyttää ja odottaa.
  • Luonto näyttää voimansa ja piirtää rajansa.
  • Luonto päästää irti, maaduttaa uutta ravinnetta uudelle elämälle.
  • Luonto elää omassa alati muuttuvassa rytmissä.

Sisäinen vuodenkiertomme ei aina etene samassa rytmissä luonnon vuodenaikojen kierron kanssa:

  • Meillä voi olla samaan aikaan käynnissä pienempiä, esimerkiksi päivän aikana tapahtuvia kiertoja.
  • Sisäiset vuodenajat voivat tulla eletyksi läpi useampaan kertaan yhden luonnon vuodenaikakierron aikana.
  • Jotkut asiat meissä tarvitsevat pidempiä, useiden vuosien mittaisia sisäisiä vuodenaikakiertoja.

Sisäisessä vuodenaikojen kierrossamme on jotain yhteistä, mutta samalla jokaiselle omaa persoonallista ominaispiirrettä, oma pyhä rytminsä. Näin on myös luonnon vuodenaikojen kierron kanssa. Eri puolilla maailmaa vuodenaikojen vaihtelu näyttäytyy luonnossa omalla tavallaan ja tulkkiutuu eri kulttuureissa omanlaisena kollektiivisena kertomuksena.

Yhteistä ulkoisen luonnon ja ihmisen sisäisen luonnonkierron kanssa on muutos, mikään tila ole pysyvä. Kaikissa vuodenajoissa on oma rytminsä ja omat vivahteensa, aivan kuten hengityksessäkin, hetkestä toiseen.

Suhde pimeyteen

Suhde pimeyteen Vaikeus sietää pimeää Monet inhimilliset ongelmat toistuvat vuodesta...

Lue lisää

Hengityskirjat

Hengityskirjat Matka hengityskirjojen kirjoittamisen ja julkaisemisen kanssa on ollut pitkä....

Lue lisää