Deprecated: Funktiota Elementor\DB::is_built_with_elementor on kehotettu välttämään versiosta 3.2.0 asti! Käytä sen sijaan funktiota Plugin::$instance->documents->get( $post_id )->is_built_with_elementor(). in /home/hengitta/public_html/wp-includes/functions.php on line 5379
Uusi lehti, uusi alku – Hengittävä mieli

Hengittävä mieli

Uusi lehti, uusi alku

Olen pitänyt hengähdystaukoa. En pidätellyt, mutta antanut olla.

Runsas vuosi sitten tein sopimuksen kirjasta, joka julkaistiin noin kuukausi sitten: Hengitys virtaa – Kohti kehon ja mielen tasapainoa. Monet aiemmista blogikirjoituksistani päätyivät jossain muodossa tuohon kirjaan, muokattuina ja kehiteltyinä. Sen vuoksi panin blogin tauolle ja poistelin tekstiä netistä.

Viime vuosi oli kirjoittamisruuhkan vuosi. Heti tuon kirjasopimuksen perään saimme työryhmänä solmittua kustannussopimuksen brittikustantajan kanssa kirjasta Breathing as a tool for self-regulation and self-reflection. Kirja on käännös ja paranneltu versio suomenkielisestä Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena -kirjasta. Käännöstä oli puuhasteltu jo jonkun aikaa, mutta sopimuksen myötä piti laittaa prosessiin vauhtia. Teimme ympäripyöreitä päiviä, jotta käsikirjoitus saatiin valmiiksi määräpäivään mennessä. Jokainen kirjan kirjoittanut tietää, ettei työ lopu suinkaan siihen, vaan korjauksia tehdään aivan viime metreille asti. Juuri, kun luulet, että se oli siinä, kirja palaa taas takaisin ja työ tuntuu jatkuvan loputtomiin. Yhdessä vaiheessa minulla oli kaksi kirjaa, joita lähettelin kustantajille toivoen, että nyt olisi valmista.

Olin tullut luvanneeksi kirjoittaa pari pienempääkin juttua. Artikkeleita ja oppaiden uudistamisia kulki kirjojen työstämisen sivussa. Kun muistutan itseäni, ettei kirjoittaminen suinkaan ole päätyöni, vaan se, mitä teen iltaisin, viikonloppuisin ja junamatkoilla, ihmettelen vähän itsekin, miten oikein selvisin viime vuodesta. Siinä oli nimittäin muitakin tavanomaista isompia asioita. Oli minut ällikällä lyönyt vuoden psykologin nimitys ja sen mukana tuomat yleisöluennot ja haastattelut. Oli tärkeän työparin vaihdos ja siihen liittyneet sopeutumisprosessit. Oli paljon koulutustyötä ympäri Suomea, yksityisvastaanotto ja päätyö palkansaajana. Ja tietenkin niin kuin kaikilla ihmisillä: oma elämä.

Tuon ruuhkan keskellä ja jälkeen jäin odottelemaan, syntyykö impulssia avata blogia uudelleen ja antaa ajatusten tulla. Yksinkertaisesti lepäsin kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin. Kirjoittaminen blogiin käväisi mielessäni hetkellisesti ja unohtui. Tänä aamuna, unen ja valveen rajamailla, alkoi syntyä ajatuksen alkuja. Mieleni alkoi kirjoittaa blogitekstiä, ikään kuin puhua jollekin näkymättömälle taholle.

Onkin mielenkiintoista miettiä, kenelle kirjoittaa. Kaikki toimintamme on kohteellista, suunnattu jollekin, pyrkimystä vastavuoroisuuteen. Kun kirjoittaa artikkelia, opasta tai kirjaa, on tärkeä hahmottaa kohderyhmä, kenen kanssa haluaa olla mielessään dialogissa. Se kirkastaa sanottavaa ja auttaa löytämään sopivia ilmaisuja ja tapaa keskustella tekstin välityksellä. Olen kirjoittanut tietotekstiä. Välillä olen suunnannut sen oppaaksi opiskelijoille, ongelmista kärsiville potilaille tai itseään ihmetteleville. Olen halunnut kirjoittaa kollegoille, toisille ammattihenkilöille, muiden auttajille ja opastajille. Alussa mainitun kirjan kirjoitin ”kenelle tahansa ihmiselle, joka on kiinnostunut hengityksestään”. Toisaalta koen vahvasti, ettei hengityksestään kiinnostunut ihminen todellakaan ole kuka tahansa. Suurin osa ihmisistä nimittäin ei erikoisemmin ole hengityksestään kiinnostunut. Ihminen nyt vain hengittää ja se on automaattista, miksi miettiä sitä enempää. Hengityksestä kiinnostuneet ovat siis omalla tavallaan valikoitunut joukko.

Blogin kirjoittaminen oli minusta viimeksi hurjan vaikeaa ja pelottavaa. Kohderyhmä ei ollut minulle lainkaan selvä. Ei myöskään se, onko minulla jotain erityistä sanomaa tai sanottavaa. Tällainen lähtökohta tuntui aktivoivan jännitystä. Nyt hengittelen näille oloille: ”ei ole mitään hätää”. Tilanne olisi kyllä helpompi, jos olisi yksi selkeä aihe, jokin punainen lanka. Päämäärä tai sanoma. Rajattu aihe ja sen kautta selkeästi rajoittuva joukko lukijoita ja kommentoijia. Voisin kertoa myös itselleni, että aiheena on jokin tietty asia, mikä minua erityisesti kiinnostaa ja keskittyisin siihen. Pulmani on se, etten ole osannut ikinä olla yhden asian ihminen. Ammattejakin on tullut haalittua monta. Liehuttua kaikenlaisilla areenoilla, kokeiltua, etsittyä, haahuiltua.

Tässä siis olen. Kääntänyt uuden lehden, aloittanut uudelleen. Päämäärä ja tarkoitus hahmottumatta. Hengähtelen enkä vielä tiedä mistä ja miksi.